8.1.2013

NHL alkaa sittenkin!


Myönnän menettäneeni jo toivon. Osapuolet kuitenkin onnistuivat saamaan sovinnon aikaiseksi brahelaisittain kreivin aikaan, eikä kautta peruutettu sitten kuitenkaan. On siis aika antaa minun ennakko-odotukseni ja ennusteeni ensi kaudelle.

Ensinnäkin on huomautettava, että kaikkia joukkueita vaivaa samat työsulusta johtuvat erityispiirteet tällä kaudella: pelaamattomuus, harjoittelun puute, taktisten kuvioiden harjaantumattomuus, ensi kaudesta alkava uusi CBA, jonka ansiosta monet valmiit joukkueet joutuvat tämän kauden jälkeen pilkkomaan rostereitaan jne. jne. Eli en niitä ala erikseen mainitsemaan, ellei joukkue mielestäni jotenkin erityisesti kärsi tai hyödy. Pidemmittä puheitta, tässä veikkaukset huonoimmista parhaimpiin konferensittain, välittämättä divisioonajaoista, ensin itä sitten länsi.

Itäinen Konferenssi
15. New York Islanders: Uusi CBA on huhujen mukaan sallimassa kahden pelaajan sopimuksen ostamisen ulos, mikä on Islandersille kenties parasta mitä tapahtua saattaa. Joukkueella olisi maalinsuulla täysin rikkinäinen Rick DiPietro vuoteen 2021, ellei tätä mahdollisuutta olisi. Joukkue ei itse asiassa muuten ole niin umpisurkea kuin aina annetaan ymmärtää. Hyökkäyspäässä on oikein kelvolliset pelaajat John Tavares ja Matt Moulson. Siihen se sitten jääkin, okei, Frans Nielsen, Nino Niederreiter, Mark Streit jne. Ei joukkue mitenkään umpisurkea ole, mutta huonosti johdettu, huonosti rakennettu ja kaiken lisäksi muuttamassa Brooklyniin, joten faneja tuskin jaksaa Long Islandilla paljoa enää heilua joukkuetta kannattamassa. Jos jaksaa edes pelata, Lubomir Visnovsky ainakaan ei jaksanut.

14. Montreal Canadiens: En oikein tiennyt kummin päin nämä loppupään kaksi viimeistä joukkuetta laittaa. Päädyin nostamaan Canadiensin Islandersin yläpuolelle ainoastaan sen vuoksi, koska joukkueet päätyivät päinvastaiseen tilanteeseen viime vuonna. Todellisuudessa Islanders saattaa parantaa huomattavastikin, sillä joukkueella on kasvunvaraa toisin kuin Montrealilla. Montreal on susipaska. Esimerkiksi Brian Giontalle maksettiin viime kaudesta viisi miljoonaa dollaria ja hän tuotti sillä hinnalla 31 esiintymistä, 8 maalia ja 7 syöttöä. Eikä hän edes ole joukkueen suurin epäonnistuja! On Montrealilla hyviäkin pelaajia, kuten Max Pacioretty, P.K. Subban ja Carey Price. Huonoja vaan on niin kovin paljon enemmän.

13. Toronto Maple Leafs: Viime kaudella Maple Leafs oli kauden puoliväliin asti melkoinen komeetta. Kaikki tuntui onnistuvan ja hetkellisesti aurinko paistoi Torontossa. Sitten tosimaailma otti fantasian kiinni ja joukkue putosi lopulta pudotuspelien ulkopuolelle. Eikä se helpommaksi muutu tällä kaudellakaan. Onhan tässä joukkueessa rakentamista varten palikoita, mutta rakentajana GM Brian Burke on epäonnistunut. Muualla epäonnistuneet pelaajat eivät löytäneet uutta kevättä, eikä Phil Kesselillä ja Dion Phaneufilla ollutkaan maagisia lisävoimia joita ei olisi jo kerran nähty. Batmanissa väitettiin yön oleva pimeimmillään juuri ennen auringonnousua ja jos näin on, niin Maple Leafsin yö on vasta alkamassa.

12. Winnipeg Jets: Ei pidä väheksyä Winnipegiä. Joukkueella on itse asiassa aika hyvä hyökkäyskalusto, mutta eipä se joukkueen ongelma piilekään siellä. Jetsin puolustuspäätä pitää pystyssä iso mies Dustin Byfuglien, jolla kestää yleensä puoli kautta pudottaa kesäkilot pois. Valitettavasti tällä kertaa kesä kesti kuusi kuukautta ja kautta on jäljellä vain puolikas. Ihmeitä saa tapahtua jos tämä joukkue löytyy kahdeksan parhaan joukosta.

11. Buffalo Sabres: En jaksa uskoa Buffaloon. Kuulihan sitä joitain arvioita, että viime kaudella pelaajia olisi vaivannut hyvänolontunne, kun tarjottiin isoja sopimuksia ja kaiken olisi pitänyt mennä kuin tanssin. Ja joo, kyllähän Buffalo paransi kauden loppuun mennessä (josta suuri kiitos kuului kyllä maalivahti Ryan Millerille). Jotenkin silti epäilen mahdollisuuksia. Buffalo näyttää puolustuspäästä ja maalilta rakennetulta, enkä usko että maalintekotaitoa löytyy riittävästi. No joo, jännä nähä.

10. Florida Panthers: Osuuko salama kahdesti samaan paikkaan? Pantterien piti viime kaudella olla liigan heittopussi, mutta vielä mitä: joukkue meni ja otti playoffpaikan ja vielä kotiedulla! Kaikki osui kohdalleen, mutta pelkäänpä ettei ihme tule toistumaan. Panthers koostuu entisistä floridalaisista ja pelaajista, joille pääsy joukkueeseen tarkoitti uutta mahdollisuutta käynnistää sivuraiteille joutunut ura. Viime kaudella erityisesti Tomas Fleischmann, Kris Versteeg, Stephen Weiss ja Brian Campbell onnistuivat enemmän kuin yli odotusten. Tällä kaudella tutkan alapuolella lentäminen ei kuitenkaan tule olemaan yhtä helppoa.

9. New Jersey Devils: Ilya Kovalchuckin sopimus aiheutti osaltaan työsulun ja voipi olla, että se jatkaa hallan aiheuttamista ainakin Devilsille vielä pitkään. Joukkueen taloustilannetta paransi tällä kaudella kenties se, ettei pelaajille ole vielä toistaiseksi tarvinnut maksaa palkkaa, muttei tulojakaan ole tullut. Fakta on, ettei joukkue kyennyt pitämään offseasonilla kiinni kapteenistaan Zach Parisesta ja jopa seuraikoni Martin Brodeur palkkasi itselleen agentin katselemaan muita vaihtoehtoja. Joukkue pääsi viime kaudella aina finaaleihin asti, mutta tällä kaudella ei pääsy edes pudotuspeleihin ole varmaa.

8. Ottawa Senators: Jaa-a. Miten tämä joukkue onnistui pääsemään viime kaudella pudotuspeleihin? Ja miten vielä kaiken lisäksi pelaamaan hyvin siellä? Okei, tappio tuli Rangersille ensimmäisellä kierroksella, mutta sentään sarja oli tasainen. Jotenkin sellainen ”up and coming” fiilis tästä joukkueesta. Tällä kaudella ei ehkä ihmeitä odotettavissa, mutta tulevaisuudessa voi hyvinkin olla. Ainakin valmentaja Paul MacLean tuntuu osaavan tekemisensä, GM Bryan Murray nähtävästi tietää myös mitä tekee, eivätkä pelaajatkaan huonoja ole. Kutsutaan Ottawaa nyt vaikka mustaksi hevoseksi idässä.

7. Tampa Bay Lightning: Jotkin omat helmasynnit on hyvä tunnustaa. Minä henkilökohtaisesti uskon Tampaan aina enemmän kuin pitäisi. Tiedostan varsin hyvin että Devils on ennemmin pleijareissa kuin Tampa, mutta hei johonkin täytyy uskoa! Sitä paitsi, Tampalla on liigan maalinälkäisin hyökkääjä Steven Stamkos, loistava syöttäjä Martin St. Louis, ihan kelvolliset taustahyökkääjät, OK puolustus ja Euroopassa hyvän vireen torjuntatöille saanut Anders Lindbäck. Kyllä se sieltä kuulkaa vielä tulee, pleijaripaikka nimittäin.

6. Washington Capitals: Mestaruusjunasta näkyy enää jarruvaunu ja kokonainen Capitalsin joukkue istuu asemalla miettimässä, että mitä oikein tapahtui. Alexander Ovechkinin ympärille rakennettu joukkue ei vaan ole ollut riittävän monipuolinen ja yllättävä viemään kannua ensimmäistä kertaa liittovaltion pääkaupunkiin. Viime kaudella Capitalsin joukkue onnistui pudottamaan hallitsevan mestarin Bostonin pleijareiden ensimmäisellä kierroksella, mutta kuinka paljon se oli Dale Hunterin taktiikan ja vastustajille tuntemattoman maalivahdin Braden Holtbyn peluuttamisen ansiota?

5. Carolina Hurricanes: Nyt kyllä yllätin itsenikin sijoittamalla Carolinan tänne. Mutta perustelut ovat kyllä hyvät: Minnesota Wildin jälkeen, Carolina vahvistui liigassa ehkä eniten kauden päätteeksi. Joukkueella oli jo ennestään ihan siedettävä hyökkäyspää: Eric Staal, Jeff Skinner ja Tuomo Ruutu. Lisäyksenä saadut Jordan Staal ja Alex Semin olivat aivan mielettömät kaappaukset GM Jim Ruthefordilta. Olen vuosia ihmetellyt suomalaisten hinkua pelata heikossa Carolinassa, mutta tällä kertaa ei onneksi tarvi tätä tunnetta enää vatvoa. Puolustuspäässä joukkue pääsi eroon vapaamatkustaja Tomas Kaberlesta, mutta silti tarvetta lisävoimille olisi. Onneksi joukkueella on loistava maalivahti.

4. Pittsburgh Penguins: Mitäs sitä uutta sanottavaa keksisi Pingviineistä? Joukkue on kova vuodesta toiseen, erityisesti kun keskushyökkääjäksi on varaa pistää viime kauden paras pelaaja maailmassa Jevgeni Malkin tai sitten monissa arvioissa maailman parhaaksi tituleerattu Sidney Crosby. Joukkueella on edessään pieni kakkos- ja kolmoskenttien uudelleenrakennusprojekti tämän kauden jälkeen, mutta sen näkee sitten. Tällä hetkellä joukkue on aivan mestariainesta kaikilla osa-alueilla.

3. Philadelphia Flyers: Viime kauden playoffien ensimmäisen kierroksen ottelusarja Pennsylvanian herruudesta saattoi hyvinkin olla paras ottelusarja jonka olen nähnyt. Näiden kahden joukkueen paremmuusjärjestykseen laittaminen on hankalaa, mutta koska Flyers vei sarjan, laitetaan se Pittsburghin edelle. Flyers on taitava, vahva, ilkeä ja omaa peliään pelaava joukkue. Mielettömän viihdyttävää kiekkoa kaiken kaikkiaan. Kysymysmerkkejäkin tosin on. Ensinnäkin kapteeni Chris Pronger saattaa olla pelannut viimeisen jääkiekko-ottelunsa ja maalivahtina Mr. Universum Ilya Bryzgalov on esiintynyt parhaimmillaankin ailahtelevasti. Nämä seikat kuitenkin olivat olemassa jo viime kaudella, joten miksi joukkue olisi nyt huonompi? Sitä paitsi, lyhyt runkosarja saattaa olla raa’asti voimakiekkoa hillittömällä taidolla pelaavalle joukkueelle jopa hyödyksi. Who knows?

2. Boston Bruins: Vuoden 2011 Stanley Cup mestari on edelleen vahva. Joukkue on iso ja ilkeä. Puolustusvoittoiseksi haukuttu hyökkäyspää osoitti viime kaudella osaavansa maalinteon myös ja ei ole mitään syytä olettaa joukkueen heikentyneen missään suhteessa. Asiantuntijat heittävät kysymysmerkiksi maalivahtitilanteen, mutta Tim Thomasin sapattivuoden korvaaja Tuukka Rask ei ole huono vaihtoehto vaikka ottaisikin sinivalkoiset silmälasit pois.

1. New York Rangers: Viime kaudella Rangers voitti konferenssin ja tällä kaudella joukkue on vahvempi. Valmentaja John Tortorellalla on laittaa kenties liigan kovin ykköskenttä jäälle: Marian Gaborik – Brad Richards – Rick Nash. Tässä on joukkue joka on niin sanotussa ”win now” tilanteessa, jossa avainpelaajat ovat uriensa huipulla ja koneistossa on riittävästi nuoria tähtiä ottamaan vastuuta toisesta ja kolmannesta aallosta. Ehdoton mestarisuosikki, erityisesti jos viime kauden virheistä on kyetty ottamaan oppia.

Läntinen Konferenssi
15. Columbus Blue Jackets: Viime kauden liigan surkein joukkue huononi offseasonilla. Idässä huonoimmatkin joukkueet vaikuttavat siltä, että siellä sentään yritetään. Columbuksessa ei yritetä. Joukkue on aivan täysi vitsi ilman mitään punch linea. En kykene ymmärtämään, miksi tämä joukkue saa jatkaa liigassa.

14. Calgary Flames: Arvoitus: Millä joukkueella on liigan epäsuhtaisin pelaajabudjetti? No Calgarylla tietenkin. Vanhat pelaajat ovat sopimuksissaan loppupuolella ja jostain taivaan syystä GM Jay Feaster päätti offseasonilla rahan olevan itse asiassa arvotonta, joten järjettömien monimiljoonaisten vuosipalkkojen maksaminen Dennis Widemanin ja Jiri Hudlerin kaltaisille pelaajille on oikeastaan tosi, tosi hyvä idea. Joukkueella on edessä tämän kauden jälkeen uudelleenrakennus. Jarome Iginlan sopimus päättyy ja Kiprusoffillakaan ei enää ole vuosia jäljellä kuin kaksi. Syön hatullisen Jakartan avoviemäreiden lietettä, jos Calgay pelaa tänä vuonna pudotuspelejä.

13. Anaheim Ducks: Auts, sattuu laittaa sympaattisen Teemu Selänteen joukkue tälle sijalle. Mutta eipä sille mitään voi. Joukkueessa on jokin pahasti vialla. Viime kaudella Selänne oli sisäisen pistepörssin ykkönen, vaikka ykkösketjun isojen miesten Ryan Getzlafin, Corey Perryn ja Bobby Ryanin piti mukamas olla liigan kovin ykköskenttä. Eipä ollut. Bobby Ryania huhuttiin muualle ja kaksi muuta herraa tuskin jatkavat tähän kauteen päättyviä sopimuksiaan kalifornialaisjoukkueen kanssa.  Ei kuulkaa, kyllä se oli siinä. Joukkueella on edessä uudelleenrakennus, mutta nähtävästi sitä ei olla vielä huomattu.

12. Dallas Stars: Valitettavasti Kari Lehtosella taitaa olla liian loukkaantumisherkät nivuset, jotta hänellä voisi ratsastaa 48 ottelua putkeen. Teksasin tähtipaitojen joukkoon liittyi vanhat herrat Jaromir Jagr ja Ray Whitney. Sateentekijöiksi heistä ei kuitenkaan ole. Viime kauden menestys Jagrilla johtui pitkälti huipputaitavista, nuorista joukkuekavereista Flyersissä ja vaikka Ray Whitney on osoittanut olevansa ajaton ihme, ei hänkään yhden miehen ihme ole. Viime kaudella huipputehot tulivat hänelläkin yhteen hiileen puhaltavasta Phoenixista.

11. Phoenix Coyotes: Viime kauden yllättäjä ei yllätä tällä kaudella. Tiiviisti puolustava Phoenix pelasi sensaatiomaisen hyvin viime kaudella ja maalivahti Mike Smith oli aivan liekeissä. Maalivahdit kuitenkin pärjäävät paremmin kun heidän torjuntatyylejään ei tunneta ja yksi asia josta voi olla varma on se, että jokaisen joukkueen pukukopissa kelaillaan Mike Smith nauhoja ennen Phoenixia vastaan pelattavia otteluita. Oletan näkevämme edelleen hyvän Mike Smithin, muttei ilmiömäistä. Lisäksi kun hyökkäyspäästä katosi Ray Whitney, en jaksa uskoa Phoenixin mahdollisuuksiin.

10. Detroit Red Wings: Nyt se loppuu, 21 perättäisen kauden mittainen Detroitin esiintyminen NHL:n pudotuspeleissä. Jo toissa kaudella siniviivoilta menetetty Brian Rafalski oli yllättävän suuri isku Detroitille, mutta viime kauteen uransa lopettanut maailman paras puolustaja Nicklas Lidström on mahdoton korvattava. Detroitin menestys on aina rakentunut jatkuvuudelle, mutta nyt näyttää tulevan ensimmäistä kertaa aukko. Jossain vaiheessa joko scouttitoiminta tai omien kasvatus tai pelaajakaupat ovat kusseet, sillä nyt ei korvaajia omista joukoista enää olekaan samaan malliin. Vaikka siis on Detroitissa edelleen paljon taitoa: Pavel Datsyuk, Henrik Zetterberg, Valtteri Filppula ja Niklas Kronwall. Mutta ei ole enää niitä Lidströmejä, Yzermaneja, Hasekkeja, Fetisoveja tai Larionoveita. Vaikka henk. koht. olen valmis Dasyukin heidän tasolleen nostamaan, ei Pavel ja Henrik silti kaksin Detroitia pudotuspeleihin vedä.

9. Colorado Avalanche: Ei ihan vielä pudotuspeleissä, muttei kaukana. Joukkue on nuori ja taitava, enkä yllättyisi jos pudotuspelipaikka onnistuisikin, esimerkiksi San Josen kustannuksella. Pidän kuitenkin puolustuspäätä liian heikkona idän kahdeksan parhaan joukkoon. Lisäksi maalissa kiekkoja torjuvat satunnaisesti Semyon Varlamov ja vielä harvemmin JS. Giguere. Lännen musta hevonen kuitenkin.

8. Edmonton Oilers: Nyt alkaa olla jo korkea aika Edmontonin nousta. Joukkue on täynnä aivan käsittämättömän taitavia pelaajia yksi toisensa jälkeen, eikä opettelu ja uudelleenrakennus enää vaan kelpaa tekosyyksi. Puolustus on viime kautta kovempi, ja tällä kaudella maalissa on se suurin kysymysmerkki. Nikolai Khabibulin ja Devan Dubnyk ovat molemmat varsin kelvollisia SM-liigan häntäpään joukkueiden maalivahteja. Mutta taivas tätä Edmontonin hyökkäyskalustoa: Ryan Nugent-Hopkins, Taylor Hall, Jordan Eberle, Nail Yakupov, Sam Gagner, Ales Hemsky jne. jne.

7. Minnesota Wild: Toppuutellaan vähän. Okei, Minnesota kaappasi suurimmat kalat vapaiden agenttien suistosta, mutta joukkue ei ollut kovin kaksinen alun alkujaan. Tosin yhden (hyvin pitkän) kesän aikana joukkue transformoitui idän heittopussista mahdolliseksi pudotuspelijoukkueeksi. Mutta alkaahan tämä joukkue olemaan paperilla aika kova: Zach Parise, Ryan Suter, Mikko Koivu, Devin Setoguchi, Cal Clutterbuck ja nuoret Mikael Granlund, Jonas Brodin ja Matthew Dumba tekevät takuulla Minnesotasta varteenotettavan vastuksen lännessä. No, puolustuksessa ehkä voisi olla selkeä kakkospakki ja maalilla pitää ehkä alkaa luottamaan Josh Hardingiin Niklas Bäckströmin sijaan.

6. San Jose Sharks: Okei, San Jose saattaa kyllä nyt olla liian korkealla. Joukkue alkaa pahasti ososittaamaan ikääntymisen merkkejä ja aivan kuten Washingtonilla idässä, on se kuuluisa juna jo jättänyt sen kuuluisan laiturin. Ei siis San Jose huono ole. Vielä muutamaa kautta sitten runkosarjassa dominoinut joukkue on edelleen olemassa, mutta vähän vanhempana, vähän hitaampana ja vähän enemmän uskoaan menettäneenä. Uskon edelleen pudotuspelien alkavan HP Pavilionissa tänä kalenterivuonna, mutta en usko kotietuun enkä toiseen kierrokseen.

5. Nashville Predators: Vähän olisi houkuttanut siirtää Nashvillekin alemmas, mutta olkoon nyt viides. Joukkue heikkeni hieman, tai siis aika lailla, menettäessään Ryan Suterin Minnesotaan. Mutta, Nashville on joukkue ensin ja joukko yksilöitä vasta sitten. GM David Poile itkioffseasonilla julkisesti Suterin perään, mutta muuten hän oli valmis päästämään paperilla koviakin hankintoja menemään, jos he eivät olleet riittäviä joukkueelle. Alexander Radulov ja Andrei Kostitsyn saivat vapaasti puhdistaa Tennesseen pölyt jaloistaan. Joukkueena siis mennään tällä kaudellakin, ja vaikka joukkue ei ole yhtä vahva kuin viimeksi, ei se heikkokaan ole.

4. St. Louis Blues: Oliko viime kausi tsägää? Väitän että ei. St. Louis pelasi ärsyttävän hyvin ja puolustuksen kautta. Maalivahtitandemi oli liigan paras ja oikeastaan kaikki näytti osuvan kohdalleen viime kaudella. Joukkue pysyi käytännössä samana, joten mikäli joku ei keksinyt viisasten kiveä työsulun aikana, väitän St. Louisin olevan aivan yhtä hankala vastustaja myös tällä kaudella.

3. Vancouver Canucks: Menikö mestaruusjuna jo? Vähän kiikunkaakun olen tämän kysymyksen kanssa. Vancouver ei menestynyt samalla joukkueella vuonna 2012 pudotuspeleissä, kuin millä oli menty 2011 Stanley Cupin finaalien seitsemänteen peliin. Kertooko se sitten jotain? Ehkä vielä ei. Vancouver on äärimmäisen taitava joukkue, jolla on kaikki mahdollisuudet voittaa vielä tänä vuonna, ongelmat taitavatkin löytyä pikemminkin sieltä kypärien sisästä. Mielenkiinnolla seuraan maalivahtitilannetta, sillä vielä tänään ja tällä kirjoitushetkellä Roberto Luongo on joukkueen pelaajalistoilla. Luongon mahdollinen siirto nimittäin voisi tehdä jostain toisesta joukkueesta huomattavasti vahvemman, muttei se silti heikentäisi Canucksia oikeastaan lainkaan.

2. Chicago Blackhawks: Chicago on vähän kuin lännen Tampa. Sijoitan sen mielelläni vähän korkeammalle kuin ehkä olisi fiksua. Chicagossa alkaa kuitenkin näyttämään taas pikkuhiljaa samalta kuin silloin vuonna 2010, kun The Fratellisien Chelsea Dagger kaikui ylivoimaisena hittinä kesäkuun jääkiekkopiireissä. Joukkueessa ei oikeastaan ole muuta heikkoa kun maalivahtiosasto, mutta mikäli siihen löytyy ratkaisu, en näe mitään estettä vaikka toiselle Chicagon mestaruudelle 2000-luvulla.

1. Los Angeles Kings: Pakko kai se on Kings laittaa ykköseksi? Joukkue voitti Stanley Cupin ja sai vielä päälle levätä pitkän pätkän työsulun vuoksi. Jonkinnäköinen Cup-hangover on ehkä odotettavissa, mutta eipä se muuta sitä tosiasiaa, että joukkue oli viime vuonna aivan erityisen mahtava, eikä tällä kaudella lainkaan huonompi. Ei ainakaan näin ensiarvioissa.

Jep, eli siinä olivat minun veikkaukseni tälle, ehkä 19. päivä alkavalle NHL:n tynkäkaudelle. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin kaikki ennustukseni menevät aivan päin helvettiä. Mutta sehän oikeastaan on tämä urheilun seuraamisen suola.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

10/121 Neljäkymmentä vuotta

Huhtikuun yhdestoista 1984 Hyvinkään keskussairaalassa syntyi eräs Eeli Wördman, joka häviävän hetken ajan oli maailman nuorin ihminen. Nelj...